Taustatietoja

Kirjoitin Haydnin oratoriosta Nettiruukun keskustelufoorumiin vuonna 2009. Teksti on hajanaista henkilökohtaista mietiskelyä ja tarkoitettu luettavaksi oratorion kuuntelun aikana. 

Minulla on Nikolaus Harnoncourtin johtama versio, jota lämpimästi suosittelen. Oratorio kestää noin 1 h 45 min. Olen ottanut tietoja tähän tekstiin erinomaisesta Wikipedian artikkelista http://en.wikipedia.org/wiki/The_Creation sekä erinäisistä muista lähteistä.

 

Oratorio Luominen kertoo luomisen aamusta 1 Mooseksen kirjan alkuun pohjautuvassa libretossa. Muusikon uransa huipulla ollut silloin jo maailmankuulu Josef Haydn (1732-1809) sävelsi

oratorion Luominen polvillaan. Joka ainoa aamu hän polvillaan rukoili Jumalalta siunausta tälle sävellykselle.

    Luominen on Haydnin elämässä samassa asemassa kuin h-molli messu J.S. Bachin: oratorio on määrätietoinen suurtyö, jossa Haydn käytti kaikki musiikin lahjansa ja taitonsa Jumalan

kunniaksi. Luomista ei ole kirjoitettu ihmisiä miellyttämään, vaan Haydn pisti yksinkertiasesti

parastaan Jumalalle.Siitä tuli hänen ylivoimaisesti suosituin ja kuuluisin sävellyksensä varmaan juuri siitä syystä.

    Haydn kyllä kirjoitti valtavan yleisömenestyksen innoittamana myöhemmin vielä toisen oratorion, "Vuodenajat", mutta sitä harvoin kuulee esitettävän. se kalpenee täysin tämän rinnalla.

 

    Haydn kirjoitti yleensä nopeasti, mutta oratorio Luomiseen hän käytti poikkeuksellisen kauan, kaksi vuotta 1796-98. "Haluan säveltää jotain, joka kestää" hän sanoi. Ja niin hän myös teki. Oratorio kuuluu klassisen musiikin arvostetuimpiin teoksiin.

   

 

Franz Josef Haydn (1732-1809)

    Ensin jotain Haydnista itsestään, joka auttaa sijoittamaan oratorion mielessämme paremmin

kohdalleen hänen vaiheissaan.

    Josef Haydn oli pienikokoinen mies.  Sanotaan, että se johtui hänen kovasta lapsuudestaan. Itävallan itäosissa Unkarin rajan tuntumassa olevassa Ruhraun kylässä syntynyt Haydn

oli lapsena usein nälkäinen. Vanhemmat lähettivät hänet alle kuusivuotiaana sukulaisiin Franckin perheeseen läheiseen Heinburgiin, mutta sielläkin puute jatkui ja vaatteet olivat surkeat ja likaiset.

   Franckien luona hän oppi itse soittamaan cembaloa ja viulua ja osallistui kirkkokuoroon. Hän lauloi joskus kaduillakin saaden siitä muutaman kolikon.

   

Myöhemmin Haydn sairastui isorokkoon, jotka jättivät hänen kasvoihinsa monia rokonarpia.

    Useimmat hienot maalaukset joita näet ehkä Haydnista ovat siis enemmän tai vähemmän taiteilijan mielikuvituksen tuotetta, kaveri ei itse ollut mikään kovin kaunis katseltava.Hän suorastaan yllättyi Lontoon vierailullaan hienostonaisten kiinnostuksesta itseään kohtaan, mutta silloin hän oli toki jo musiikin kuuluisuus.

 

Haydnin elämä muuttui muusikon maineen kasvaessa. Hänen elämänsä muuttui kokonaan, kun hänet kutsuttiin vuonna 1761 Esterházy suvun palveluun, jossa hänet määrättiin kapellimestariksi 1766.

    Esterházyt olivat vanha keskiaikainen suku, joka oli Unkarin tärkeimpiä. Prinssi Nikolaus Esterházy (1714-1790) antoi Haydnille taloudellisen turvan ja oman orkesterin käyttöön joka päivä.

    Nikolai I rakentama Esterházyn palatsi on "Unkarin Versailles" ja nykyään kuuluisa turistikohde.

    korjaus: Esterházyn palatsi on toinen rakennus, Haydnin tukikohta oli Fertod, Esterházyn

linna.

    Hänet muistetaan nykyään nimenomaan musiikin ystävänä ja Josef Haydnin tukijana ja suojelijana - mies oli rikkaampi kuin Itävallan keisari.

    Haydn oli kolmekymmentä vuotta Esterházyn palveluksessa ja tuotti tuona aikana valtavan määrän musiikkia, joka mullisti eurooppalaisen musiikin.

    Haydn on sonaattimuodon huomattavin kehittäjä ja häntä kutsutaan "sinfonian isäksi".

Haydn sävelsi kaikkiaan 104 sinfoniaa.

    Haydn rakastui Theresa Kelleriin, mutta suhde ei kehittynyt toivotulla tavalla. Hän meni 1760 naimisiin kaunottaren sisaren, Maria Anna Aloysia Apollonian kanssa (1729-1Ä0). Avioliitto ei ollut kovin onnellinen eikä parsikunta saanut koskaan lapsia.

    Kerrotaan, että Haydn on saanut ainakin yhden lapsen pitkäaikaisen rakastajattarensa, LuigiaPolzellin kanssa. Tämä toimi Esterházyssa laulajattarena.

    Hänen toinen suuri rakkautensa oli Nikolai I:n hovilääkärin vaimo, Maria Anna von Genzinger (1750-93), jonka kanssa suhde oli kuitenkin "platoninen".

 

    Nikolai I kuoli 1790 ja hänen seuraajansa ei ollut musiikista kiinnostunut. Esterházyn

orkesteri erotettiin ja Haydn pantiin sieltä eläkkeelle.

Haydn saattoi nyt taloudellisesti turvattuna, kuuluisana ja rikkaana keskittyä säveltämään tahtomiaan töitä. Hän ei ollut enään riippuvainen työnantajiensa tilauksista eikä kustantajien aikatauluista.

    Kautta Euroopan kuuluisa Haydn asettui 1795 Wieniin, jonne hän rakensi itselleen komean talon. Hän asui siellä kuolemaansa asti.

    Wienissä Haydn sävelsi kuusi messua Esterházyn suvulle, ja useita merkittäviä teoksiaan. Niiden joukossa oratorion Luominen.

    Haydn kuoli pitkän sairauden jälkeen Napoleonin joukkojen pommittaessa Wieniä ja

räjähteiden jyrähdellessä lähellä hänen kotiaan toukokuussa 1Ä9.

Napoleon Bonaparte määräsi kyllä heti Wienin valloitettuaan asettaa kunniavartio suojelemaan Haydnin taloa.

 

    Haydn sävelsi valtavasti ja vaikutti syvästi sekä Mozartin, että Beethovenin musiikkiin. Kerran hän yritti itse opiskella musiikkia Beethovenin johdolla, mutta tämän tempperamentti ei oikein kannustanut...

    En aio tässä palstassa puuttua sem enempää Haydnin musiikin historiallisesti ja teoreettisestikin tärkeään ja poikkeuksellisen laajaan tuotantoon.

    Mainitsen vain "Gott erhalte Franz den Kaiser", jonka Haydn sävelsi 1797 isänmaan hyväksi. Sävellys on sekä Saksan että Itävallan kansallislaulujen pohjana.

 

    Haydn vieraili Lontoossa kaksi kertaa prinssi Nikolauksen kuoleman jälkeen,

1791-1792 ja 1794-1795. Molemmat tähtivierailut olivat erittäin onnistuneita ja yleisö otti hänet

riemullisesti vastaan.

    Haydn kuunteli ensimmäisen vierailunsa aikana Händelin oratorioiden esityksiä. Ne tekivät häneen syvän ja lähtemättömän vaikutuksen.

    Händelin sävellykset innoittivat Haydnin kirjoittamaan musiikkia myös tässä vanhassa

muodossa. Oratorio on kuin ooppera, mutta lauletaan ilman teatteria, lavasteita ja pukuja. Oratorio on kokonaan musiikin varassa.

    Huumorintajuinen, jopa kekseliäitä yllätyksiä yleisölleen laatinut säveltäjä käytti oratorioissaan paljon laajempaa ja ilmaisurikkaampaa palettia kuin korkean barokin G.F. Händel ja ne tekevät kepeämmän, helpommin kuunneltavan vaikutelman.

    Oratorioita ei juuri Haydnin ja Mendelssonin jälkeen ole kirjoitettu. Romanttisen ajan Eurooppa rakastui paljon dramaattisempiin ja visuaalisesti vaikuttaviin oopperoihin Giuseppe Verdin ja muiden lumoamina.

   

Josef Haydn oli henkilökohtaisesti hurskas ihminen ja merkitsi sävellystensä alkuun

    "In nomine Domini" (Herran nimeen)    ja loppuun Bachin tavoin    "Soli Deo Gloria" (yksin Jumalalle kunnia)    tai toisinaan    "Laus Deo" (Ylistäkää Jumalaa)

 

    Josef Haydn elämä sijoittuu Euroopan sivilisation siirtymäkauteen barokista rokokoon kautta

romanttiseen.    Barokkiaika oli päättymässä, Haydn oli 18 vuotias kun J.S. Bach kuoli 1750. Yleisön maku muuttui ja 50 vuoteen ei hänen musiikkiaan juuri esitetty, ennenkuin Felix Mendelsson löysi sen uudelleen.

    Ludwig van Beethovenin Sinfonia 3, Eroica valmistui Haydnin vanhuuden päivinä, aloittan

romantiikan kauden.

    Haydn ei ainoastaan elänyt tätä siirtymäkautta, vaan hän vaikutti merkittävällä tavalla länsimaisen musiikin kehitykseen erityisesti sonaatin, sinfonian ja jousikvartetin nerokkaalla ja

innovatiivisella käsittelyllä.

....

    Eiköhän tuossa ole jotain aineksia Haydnin ja oratorio Luomisen sijoittamiseen musiikin ja kulttuurin historiaan.    Lisätkää vapaasti mitä tulee mieleen!

    Siirryn tästä taustan selvittelystä itse oratorion käsittelyyn.

 

    ORATORIO LUOMINEN (1798)

 Josef Haydn

    Oratorion teksti eli libretto perustuu Genesikseen, Psalmeihin ja Miltonin Kadotettu

Paratiisi teokseen.    Haydn sai toisen Lontoon matkansa lopulla 1795 mukaansa kotimatkalle libretton englanninkielisen version "The Creation".

   

Alkuperäisen tekstin on kirjoittanut mahdollisesti Thomas Linley Sr. (1733-1795) tai joku tuntematon.

   

Tekstiä oli aiemmin tarjottu G.F. Händelille, joka ei tehtävää ottanut kuitenkaan vastaan.

   

Wieniin palattuaan J. Haydn antoi libretton paroni Gottfried van Swietenille (1733-1803). Tämä musiikkia rakastanut Hapsburgeihin kuulunut aristokraatti oli Haydnin, Mozartin ja Beethovenin ystävä ja tukija.

   

Paroni van Swieten laati librettosta saksankielisen version "Die Schöpfung".

    Haydnin Luominen on siten ensimmäinen musiikin suureteos, joka julkaistiin kahdella eri kielellä, englanniksi ja saksaksi.

 

 Oratorio Luominen

  

 KOKOONPANO

    Solistit:

    sopraano

Gabriel - Eeva

    tenori Uriel

    basso

Rafael - Aatami

    Kuoro

    3 huilua

    2 oboeta

    2 klarinettia

    2

fagottia

    jouset

    kontrabasso

    2

torvea

    2 trumpettia

    3 pasuunaa

  

 patarummut

    cembalo (resitatiivit)

 

    Ensimmäinen esitys

   Tehtyään kaksi vuotta hurjaa sävellystyötä, joka aamu polvillaan päivän Jumalan edessä aloittaen

ja työlle siunausta pyytäen, Haydn sai oratorion valmiiksi 1798.    Schwarzenbergen palatsin suureen saliin oli kutsuvieraina saapunut    Euroopan kerma, tavallinen kansa tungeksi kaduilla oettaen päästä kuuloetäisyydelle.

    Orkesterissa oli tuona iltana huikeat 120 soittajaa ja kuorossa 60 laulajaa. Haydn halusi Luomisen äänten myös kuuluvan.

 

    Ja ne kuuluivat!

 

  John Bawden kuvaa ensi-iltaa 30.4.1798, josta vapain sanoin lyhensin seuraavan kuvauksen:

    Arkkienkeli Rafael laulaa kuin varpaillaan hiljaa lähes kuiskaavan kuoron ja ohuesti soitinnetun orkesterin säestyksellä "the earth was without form, and void" (maa oli autio ja tyhjä)...

    musiikki jatkuu vaimeana, hieman tyhjänä, valmistellen yleisöä yllätykseen.

  

 Rafael: Jumala sanoi "Tulkoon valkeus!!"

   

Yhtäkkiä massiivinen forte fortissimo C duurissa kaikella äänellä, mitä jättimäinen orkesteri ja

kuoro vain saivat aikaan.

    Teho oli suorastaan tyrmäävä.

    Haydnin ystävä kertoi "... oli kuin säveltäjämestarin silmistä olisi tullut

valon säteitä. Wieniläisyleisö oli niin poissa tolaltaan, ettei orkesteri voinut jatkaa moneen minuuttiin..."

    Yhä vielä, parisataa vuotta ensi-illan jälkeen, hyvin toteutettu "tulkoon valkeus" on kuulijalle häkellyttävä, täysin unohtumaton kokemus.

    ..........

    John Bawden Musical Director (1994 - 2006) Fareham Philharmonic Choir

    http://www.choirs.org.uk/prognotes/Creation.htm

 

   

Pitkä intensiivinen, henkisesti ja hengellisesti vaativa työ oli ohi ja oratorio Luomisen ensiesitys valtava menestys Wienissä.

    Josef Haydn jotenkin romahti kaiken jännityksen jälkeen, sairastui ja joutui lepäämään pitkään ennen kuin voimat palautuivat. Hän oli todella laittanut kaikkensa tähän sävellykseen.

    Wienin Burgtheater esitys seuraavana vuonna, 19. maaliskuuta 1799, oli myyty loppuun

jo kauan ennen esityspäivää.   

  Luominen esitettiin Wienissä kaikkiaan 40 kertaa Haydnin elinaikana. Oratorio esitettiin mestarin vielä eläessä Itävallan, Saksan ja Englannin ohella Sveitsissä, Italiassa, Espanjassa, Ruotsissa, Venäjällä ja vasta itsenäistyneissä Yhdysvalloissa.

   

Maailmanmenestys!

Lontoo The Covent

Garden Theater

     

Oratorio Luominen on todennäköisesti viimeinen esitys, jonka Josef Haydn itse kuuli.

    Vanha ja kovin jo sairaalloinen Papa Haydn tuotiin riemuitsevassa juhlakulkueessa kantotuolilla konserttiin maaliskuun 27, 1809.

    Huomaa tarkoin, että kansanjoukkojen hurratessa mestarille, Haydn nöyrästi osoitti kohti taivasta, ikäänkuin sanoen, mistä tämä musiikki hänelle on annettu.

    Josef Haydn kuoli noin vuosi tämän esityksen jälkeen Napoleonin joukkojen saartaessa

Itävallan pääkaupunkia.

   

Haydnilla oli ehkä lapsuudesta ja nuoruudesta katusoittajana, kengänkiillottajana vahva huumorintaju.

 

  Surprise Symphony on hänen suosituin sinfoniansa, ja siinä hän tekee saman tempun... oikein hiljaa, sitten yhtäkkiä kauhea metakka, loppu sitten taas hiljaa.

   mutta kyllä tämä Luomisen kohtaus on eri maata, kun on jättiorkesteri ja täysi kuoro mukana

ja sellainen johdanto ettei toista ole...

   

kivasti sanoi aikalainen, että oli tuossa kohtaa maestron silmissä kirkas valon tuike! ehkä Haydnia

vähän naurattikin, kun hienojen rouvien hatut putoilivat...

 

    Non moriar sed vivam

    Et narrabo opera Domini

    En minä kuole, vaan elän

    ja julistan Herran töitä.

    Oratorio Luominen on yksi, mutta ei suinkaan ainoa Haydnin mestariteos, jossa tämä sana käy toteen. Tämä säveltäjä kirjoitti musiikkinsa Jumalan kunniaksi.

  Haydnin pää

    kun Napoleonin ranskalaiset myllersivät Wienissä, jotain kummaa tapahtui Hundsthrumin kirkkomaalla.

    Vankilan johtaja, Johann Peter, harrasti frenologiaa eli kallon tutkimusta. Hän ei voinut

vastustaa tällaisen neron vetovoimaa.

    Kahden lahjotun viranomaisen ja neljän työmiehen avulla Haydnin hauta avattiin sekavissa oloissa yön hiljaisuudesa - vain kaksi päivää hautajaisten jälkeen. Josefin pää irrotettiin ruumiista ja hauta peiteltiin uudelleen.

   Peter poisti huolellisesti päästä kaiken muun ja tutki sitten paljasta pääkalloa. Hän tuli

"tieteelliseen" tulokseen, että musiikin kuhmut olivat kovin kehittyneet...

    Hän piti kalloa silkkihuiviin käärityssä laatikossa sodan loppuun. Sen jälkeen hän lahjoitti sen prinssi Esterhazyn sihteerille, Josef Rosenbaumille. Tämän rouva teetti hienon lasi-eben puu laatikon, jossa Haydnin kallo oli mukana Rosenbaumien musiikki-illoissa.

    Vuonna 1954 Haydnin hauta avattiin viimeisen kerran ja monia

vaiheita kokenut pääkallo asetettiin sinne muiden luiden seuraan.

    Haydn sai päänsä takaisin 145 vuotta hautajaisten jälkeen.

Ref

 

   

Oratorion avaus

   

Prelude. Die Vorstellung des Chaos

    Oratorio aukeaa mahtavalla C duuri soinnulla ja poikkeuksellisen pitkällä, kokonaista 5 minuuttia kestävällä

avauksella.

    Kekseliäs ja taidokas Haydn saavuttaa yhä nykyään modernilta kuulostavan, kiinnostavan ja kauniin kokonaisuuden jättämällä soinnutuksesta valmiin tuntuiset kadenssit pois.

   

Syntyy häilyvä, utuinen ilmapiiri vailla selvää muotoa, ja kuitenkin musiikkina tavattoman puhutteleva. Eräs klassisen musiikin kuuluisimpia jaksoja, Luomisen alkujakso.    Kylmät jouset ilman vibratoa, koleat vasket kulkevat epämääräisen tuntuisesti hitaassa c mollissa.

    Luominen on avoimesti asioita kuvailevaa musiikkia, Haydn maalaa kaoottista alkutilaa.

 

    The Representation of Chaos is a musical depiction of a beauty almost frightening in its

chromatic and dissonant texture - something outside of Time, one of the supreme musical dramatizations of all time

    Leonard Bernstein

Ensimmäinen päivä

No. 1. Im Anfange schuf Gott Himmel und Erde

  

 Avaus johtaa suoraan enkeliruhtias Rafaelin resitatiiviin (basso), joka käsittää Raamatun ensimmäisen jakeen, "Alussa loi Jumala taivaan ja maan"

   

Resitatiivi on sävelletty hiljaiseen c-molliin ja sitä jatkaa kuoro hiljaisesti Genesiksen jakeella 2 "Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä."

   

Ylllättäen,atomiräjähdyksen tavoin tulee valo suurena C duuri sointuna, ja arkkienkeli Rafael laulaa

majesteettisesti    Jumala sanoi: "Tulkoon valo!"

   valtaisan valon välähdyksen jälkeen Uriel (tenori) laulaa lyhyesti

    "Jumala näki, että valo oli hyvä"

 

    Oratorion libretto on saksaksi sivulla

   

    DIE SCHÖPFUNG

    Oratorium in drei Teilen

    Musik von Joseph Haydn   

  Text von Gottfried van Swieten   

Uraufführung: Wien, 1798

    ERSTER TEIL

    Nr. 1 Einleitung

    Die Vorstellung des Chaos

    Rezitativ mit Chor

    RAPHAEL

    Im Anfange schuf Gott Himmel und Erde,

    und die Erde war ohne Form und leer, 
    und Finsternis war auf der Fläche der Tiefe.

   CHOR

    Und der Geist Gottes Schwebte auf

   der Fläche der Wasser,

    Und Gott sprach: Es werde Licht!

    Und es ward Licht.

   

   URIEL

    Und Gott sah das Licht, dass es gut war, 
   und Gott schied das Licht von der Finsternis. 

    Nun schwanden vor dem heiligen

    Arkkienkeli Uriel ja kuoro A duurissa Andante

    Oratorio jatkuu Miltonin Kadotetun Paratiisin aiheella, saatanan häviöllä. Valo voittaa pimeyden ja kaaoksen, paha syöstään ikuiseen pimeyteen.

    kuuntele eloisaa Urielin, orkesterin ja kuoron kertomusta ja seuraa avauksen kirkkaita pyhiä

valonsäteitä viuluissa, jotka ajavat pois pimeyden synkät varjot.  kuinka kerrassaan suloinen ja

toivoa täynnä on helvetin voimien tappion jälkeen kuoron kansanlaulun omainen ilolaulu kirkkaine viulu ja huilu säestyksineen

    "Und eine neue Welt
    Entspringt auf Gottes Wort"

    uusi maailma syntyy Jumalan Sanasta!!

    tämä upea jakso menee ohi niin nopeasti että kannattaa kuunnella sitä useamman kerran.

    ...........

    Nr. 2

    Arie mit Chor

    Strahle

    URIEL  

    Nun schwanden vor dem heiligen Strahle

    Des schwarzen Dunkels gräuliche Schatten:

    Der erste Tag entstand.

    Verwirrung weicht, und Ordnung keimt empor.

    Erstarrt entflieht der Höllengeister Schar

    In des Abgrunds Tiefen hinab   

    Zur ewigen Nacht.

    CHOR

    Verzweiflung, Wut und Schrecken  Begleiten ihren Sturz,  

     Und eine neue Welt  Entspringt auf Gottes Wort. 

Ensimmäinen päivä päättyy.

Johdantotekstiä

Oratorio Luominen- kieli
- kielen ymmärtäminen on hyvin tärkeä seurata librettoa ja ymmärtää ainakin suurin piirtein, mitä solistit ja kuoro laulavat. Tekstit näet ovat otsikoita Haydnin musiikillisille kuville. Säveltäjä visualisoi aiheita ja koettaa antaa kuulijoille musiikin keinoin vaikutelmia.  kun puhutaan linnuista, kuulemme linnun laulua, hevosista puhuttaessa hirnuntaa ja kaaoksesta puhuttaessa utuista tyhjyyttä. 

käyttäisin ehkä sanaa "onomatopoieettista musiikkia". 

"sana tulee semantiikkaan kreikan onomatopoiesis, luonnonääntä muistuttava tai jäljittelevä sana tai sanonta.
Suomen kielessä ammua, hohottaa, hauva, kolke, kumista, raksua, sihistä. Myös huudahdus tai ilmaus, joka matkii luonnonääntä, mutta ei sinänsä tarkoita mitään esinettä tai asiaa (esimerkiksi kukkokiekuu, hups)."

(ref) 

    käytän saksaa koska englantilaisen version kieli on sen tasoista, että oratorio esitetään nykyään usein englantilaisellekin yleisölle saksaksi...

    Oratorio Luominen - libreton sisältö

    libretton ymmärtäminen on erityisen tärkeää teoksen hengellisen sanoman vastaanottamiseksi.
    kyseessä ei ole vain kauniista klassisesta musiikista nauttiminen, vaan tapa kuunnella Jumalan Sanaa.    

Raamatun tekstit sekä monet Miltonin Kadonneeseen Paratiisiin pohjautuvat runot antavat monenlaista ajattelemisen aihetta.

    Valistusajalla vallitsi järkeisusko, rationalismi ja vankka usko ihmisen hyvyyteen. Ranskan vallankumous oli parhaillaan menossa (1789 - 1799)

    Teos ei ole Bachin h-molli messun tavoin syvällisesti Golgatan juurella. Se kertoo iloisesti ja suorastaan lapsenomaisesti Jumalan kunniasta luonnossa.

    Taustalla on itävaltalaisen maalaiskylän pojan vilpitön ja vankka usko Jumalaan. Sen tähden Luominen koskettaa niin lapsia kuin aikuisia välittömyydellään ja aamunraikkaalla

tuoreudellaan.    Oratorio Luominen kertoo ajasta ennen syntiinlankeamusta. Ajasta, jolloin Jumala katsoi, ja kaikki oli hyvää.

 

    Luominen - teologinen näkökulma

    Haydn oli jo paljon maailmaa nähnyt säveltäessään paroni van Swietenin libretton.

    minun on vaikea uskoa, että hän olisi ollut sinisilmäisesti ihmisen hyvyyteen uskova tomppeli.

    Giljotiinit olivat olleet täydessä vauhdissa 1793-94 ja Robespierre ystävinään sai ainakin 18.000

ihmistä hengiltä. Notre Damessa palvottiin marraskuun 10. 1793 Järjen jumalatarta (siellä valkeissa vaatteissa esiintynyt "jumalatar" kuoli mielisairaalana).

   

    Haydn sävelsi Luomisen kuvaten Jumalan sanalla luotua uutta maailmaa sellaisena, kuin se oli hyvän Jumalan silmissä.

    Mutta voi olla, että hän kätki oratorion loppuun vielä yhden yllätyksen yleisölle. Haydn vihjaa, missä Jumalan luomistyö tulisi kohtaamaan ongelman.

    Aatamin ja Eevan ensimmäinen aaria oratorion lopulla on taivaallisen kaunis duetto. Palaan siihen myöhemmin.

   Mutta he laulavat myös toisen dueton, joka ensimmäiseen verrattuna on jotenkin vastenmielistä

musiikkia. Niin pahasti se ontuu, että joissain oratorion esityksessä se jätetään pois musiikillisista syistä.    Näin tehtäessä tehdään iso moka, sillä musiikin keinoin Haydn osoitti, mikä Paratiisin ihanuudessa enteili huonoa, heti alusta asti.

    Toisen aarian "inhottavuus" ennakoi epäsuorasti tämän pariskunnan toimia kohtapuoleen, joista me kaikki kärsimme.

    Mutta tämä on vain sivuvivahde muuten niin valoisassa ja luomakunnan rikkautta ja kauneutta ihailevassa oratoriossa.

Toinen päivä

TOINEN PÄIVÄ

    No. 3. Und Gott machte das Firmament

    Resitatiivi 

RAPHAEL

Und Gott machte das Firmament und teilte die Wasser, die unter dem Firmament waren, von den Gewässern, die ober dem Firmament waren, und es ward so.

 Da tobten brausend heftige Stürme; wie Spreu vor dem Winde, so flogen die Wolken, die Luft durchschnitten feurige Blitze und schrecklich rollten die Donner umher.

 Der Flut entstieg auf sein Geheiss der allerquickende Regen, der allerverheerende Schauer, der leichte, flockige Schnee.

    Rafael laulaa ensin Genesis 1: 6-8

    Jumala sanoi: "Tulkoon kaartuva kansi vesien väliin, erottamaan vedet toisistaan."

    Jumala teki kannen ja erotti toiset vedet sen alapuolelle ja toiset sen yläpuolelle. Niin tapahtui   

ja jatkaa sitten Miltonin runoa luomisen aamun hurjasta myrskystuulesta, räikyvistä salamoista, jyrisevästä ukkosesta, tulvasateista ja lumesta.

     

arkkienkeli Rafaelin pitkä C duuri resitatiivi hahmottaa koko oratoriolle tyypillisen rakenteen - Haydn maalaa musiikin keinoin kuvia, joille arkkienkeli sitten antaa nimen.     

jousien ja vaskien tuulisena myrskyävä vesi ja matalalla kiitävät pilvet, terävien sävelkulkujen salamaniskut ja patarumpujen jykevä ukkonen

siunaavat sadevedet laskeutuvat vihmoen elämää, huomaa miten lumi kuulostaa erilaiselta kuin sadevesi!

Nikolaus Harnoncourt tekee rakenteen hyvin selväksi, seisauttaen kokonaan sekä orkesterin että

laulun eri osien välillä. artikulaatiota!

 

 DAS LOB DES ZWEITEN TAGS

    No. 4. Mit Staunen sieht das Wunderwerk

    toinen päivä jatkuu arkkienkeli Gabrielin soolona C duurissa, jossa hän kirkkain äänin

 ylistää Luojaa hämmästyttävistä luomisteoista.

    Mahtava kuoro liittyy riemulliseen "Toisen päivän ylistykseen"

    Des Schöpfers Lob, Das Lob des zweiten Tags!

    Chor mit Sopransolo

    GABRIEL

    Mit Staunen sieht das Wunderwerk

    Der Himmelsbürger frohe Schar,

    Und laut ertönt aus ihren Kehlen

    Des Schöpfers Lob,

    Das Lob des zweiten Tags.

    CHOR

    Und laut ertönt aus ihren Kehlen

    Des Schöpfers Lob,

    Das Lob des zweiten Tags.

Toinen päivä päättyy

    Tämä on taivaallista musiikkia, tulkaa ihmeessä mukaan matkalle Haydnin kanssa Luomisen aamuun!

Kolmas päivä

    KOLMAS PÄIVÄ

  

 No. 5. Und Gott sprach: Es sammle sich das Wasser

Resitatiivi

    RAPHAEL

    Und Gott sprach:

Es sammle sich das Wasser unter dem Himmel zusammen an einem Platz und es erscheine das trockne Land; und es ward so.

    Und Gott nannte das trockne Land "Erde" und die Sammlung der Wasser nannte er "Meer";

   Und Gott sah, dass es gut war.

    

    Jumala sanoi: "Kokoontukoot taivaankannen alapuolella olevat vedet yhteen paikkaan, niin että maan kamara tulee näkyviin." Ja niin tapahtui.

    Jumala nimitti kiinteän kamaran maaksi, ja sen paikan, mihin vedet olivat  kokoontuneet, hän nimitti mereksi. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.

1 Ms 1:9-10

huomaa, miten Haydn korostaa musiikissaan jatkuvasti napakasti näitä sanoja

    und es ward so - ja niin tapahtui.

   dass es gut war - ja niin oli hyvä.

    MERI ja PURO

    No. 6. Rollend in schaumenden Wellen

 

 Arkkienkeli Rafael laulaa D mollissa Allegro assai intensiivisellä orkesterin säestyksellä upean basso aarian, joka alkaa jylhästi kuvaten aaltoavaa merestä, vuortenhuippujen nousua ja tasankojen ilmestymisestä.

 ("der Berge Gipfel" melodian huippuna)

   

Loppuosassa aaria muuttuu käyrätorvien avauksella rauhalliseksi kuvaukseksi joesta ja hiljaisen laakson kirkkaasta purosta, jonka voit kuulla viuluissa solisevan. Taas ihana itävaltalaisen kansanalaulun tapainen sielulle hyvää tekevä melodia.

   

   RAPHAEL

    Rollend in schäumenden Wellen

    Bewegt sich ungestüm das Meer.

    Hügel und Felsen erscheinen,

    Der Berge Gipfel steigt empor.

    Die Fläche, weit gedehnt,

    Durchläuft der breite Strom

    In mancher Krümme.

    Leise rauschend gleitet fort

    Im stillen Tal der helle Bach.

  

    No. 7. Und Gott sprach: Es bringe die Erde Gras hervor

Resitatiivi
    GABRIEL

    kirkas sopraanon resitatiivi on kontrasti basson syvään ääneen. Nyt alkaa luonto viheriöidä, ja sävyt ovat kirkkaita

    "Und Gott sprach: Es bringe die Erde Gras hervor, Kräuter. die Samen geben, und Obstbäume, die Früchte bringen ihrer Art gemässdie ihren Samen in sich selbst haben auf der Erde; und es ward so."

    Gen 1: 11 Jumala sanoi: "Kasvakoon maa vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka maan päällä kantavat hedelmissään kukin lajinsa mukaista siementä."    
 Ja niin tapahtui.

    resitatiivi johtaa klassisen kauniiseen kasvien ylistykseen, jonka enkeli Gabriel laulaa

 

    No. 8. Nun beut die Flur das frische Grün

    Enkeli Gabrielin aaria silmiä hivelevän viheriöivälle luonnolle, kukille, haavoja parantavalle yrtti balsamille, kultaisille hedelmille, vuoria peittäville jylhille metsille...

    Viehkeä aaria on oratorio Luomisen herkkä, mestarillisesti sävelletty siciliana ja 6/8 tahdissa B duuriin.

  Tämä siciliano muistuttaa mieliimme myös Haydnin ja Mozartin ystävyyden.

    GABRIEL   

   Nun beut die Flur das frische Grün

    Dem Auge zur Ergötzung dar.

    Den anmutsvollen Blick

    Erhöht der Blumen sanfter Schmuck.

   

   Hier duften Kräuter Balsam aus,   

   Hier sprosst den Wunden Heil.

   Die Zweige krümmt der goldnen Früchte Last;

   Hier wölbt der Hain zum kühlen Schirme sich,

   Den steilen Berg bekrönt ein dichter Wald.

  

    No. 9. Und die himmlischen Heerscharen erkündigten

    lyhyt resitatiivi, taivaan joukot ilmoittivat kolmannen päivän ylistäen Jumalaa ja sanoen...

    URIEL

    Und die himmlischen Heerscharen verkündigten den dritten Tag, Gott preisend und sprechend:

 

    No. 10. Stimmt an die Saiten

Kuoro laulaa nopeassa Vivace tahdissa neliäänisen fuugan. Se ylistää mahtavaa Jumalaa, joka on pukenut taivaan ja maan juhlalliseen asuun

    Patarummuin jyrisevän täyden orkesterin ja kuoron sointuva yhteistyö on Haydnin säveltäjäntaidon hämmästyttävä taidonnäyte.

    Tämä sävellys on varmasti tehnyt syvän vaikutuksen Beethoveniin ja hänen 9. sinfoniansa kuoro-orkesteri finaaliin.

    Fuuga on ehkä myös Haydnin kunninaosoitus J.S. Bachille, jonka kuolemattoman maineen palautuksen aika ei ollut vielä tullut.

    CHOR

    Stimmt an die Saiten, ergreift die Leier, Lasst euren Lobgesang erschallen!

    Frohlocket dem Herrn, dem mächtigen Gott, Denn er hat Himmel und Erde

    Bekleidet in herrlicher Pracht!

Kolmas päivä päättyy ja tulee ilta

Milton

    Kadotettu Paratiisi

   

John Milton (1608-1674) julkaisi Raamatun alkulukuihin perustuvan runokokoelman 1667. Vergiliuksen Aeneasta mukaellen hän antoi siitä 12 osaisen version kuolinvuonnaan,1674.

    Milton kuuluu englantilaisen runouden suurimpiin nimiin.

    Kadotettu Paratiisi sisältää aineksia sekä Raamatusta että Miltonin ihailemasta kreikkalais-roomalaisesta mytologiasta. Hänen mielestään kristillinen usko on tässä suhteessa köyhempi kuin antiikin Kreikka ja Rooma (niinkuin onkin).

   

Teologialtaan tiukan Oliver Cromwellin puritanismin aikaan elänyt Milton on hieman erikoinen, hän ei uskonut pyhään Kolminaisuuteen vaan ainoastaan Isään ja Poikaan.

    Runoissa Isä on helposti suuttuva ja pelottava hahmo, jopa sarkastinen. Poika taas on

hyväntahtoinen ja toiveikas.

    voit lukea koko teoksen verkossa John Milton "ParadiseLost and Regained"

Epäilen mahtaako John Miltonia suurempia englannista löytyä? Josef  Haydn antoi hänen säkeilleen mahtavan musiikillisen tulkinnan

Milton kirjoittaa rankasti:

    The infernal Serpent; he it was whose guile,

    Stirred up with envy and revenge, deceived

    The mother of mankind, what time his pride

    Had cast him out from Heaven, with all his host

    Of rebel Angels, by whose aid, aspiring

    To set himself in glory above his peers,

    He trusted to have equalled the Most High,

    If he opposed, and, with ambitious aim

    Against the throne and monarchy of God,

   Raised impious war in Heaven and battle proud,

   With vain attempt. Him the Almighty Power  

 Hurled headlong flaming from the ethereal sky,  

 With hideous ruin and combustion, down

    To bottomless perdition, there to dwell

    In adamantine chains and penal fire,

    Who durst defy the Omnipotent to arms.

 

    Nine times the space that measures day and night

    To mortal men, he, with his horrid crew,

    Lay vanquished, rowling in the fiery gulf,

    Confounded, though immortal. But his doom

    Reserved him to more wrath; for now the thought

    Both of lost happiness and lasting pain

    Torments him: round he throws his baleful eyes,

    That witnessed huge affliction and dismay,

    Mixed with obdurate pride and steadfast hate.

    At once, as far as Angel's ken, he views

    The dismal situation waste and wild.

  A dungeon horrible, on all sides round,   

As one great furnace flamed; yet from those flames

 

  No light; but rather darkness visible   

Served only to discover sights of woe,

    Regions of sorrow, doleful shades, where peace

    And rest can never dwell, hope never comes

    That comes to all, but torture without end

    Still urges, and a fiery deluge, fed

    With ever-burning sulphur unconsumed.

    Such place Eternal Justice had prepared

    For those rebellious; here their prison ordained

    In utter darkness, and their portion set,

    As far removed from God and light of Heaven

    As from the centre thrice to the utmost pole.

    Oh how unlike the place from whence they fell!

 

    There the companions of his fall, o'erwhelmed

    With floods and whirlwinds of tempestuous fire,

    He soon discerns; and, weltering by his side,

    One next himself in power, and next in crime,

    Long after known in Palestine, and named

   Beelzebub. To whom the Arch-Enemy,

    And thence in Heaven called Satan, with bold words

    Breaking the horrid silence, thus began: -

 

    "If thou beest he-but Oh how fallen! how changed

   From him!-who, in the happy realms of light,

    Clothed with transcendent brightness, didst outshine

    Myriads, though bright-if he whom mutual league,

    United thoughts and counsels, equal hope

    And hazard in the glorious enterprise,

    Joined with me once, now misery hath joined

    In equal ruin; into what pit thou seest

    From what highth fallen: so much the stronger proved

    He with his thunder: and till then who knew

    The force of those dire arms? Yet not for those,

    Nor what the potent Victor in his rage

    Can else inflict, do I repent, or change,

    Though changed in outward lustre, that fixed mind,

    And high disdain from sense of injured merit,

    That with the Mightiest raised me to contend,

    And to the fierce contention brought along

    Innumerable force of Spirits armed,

    That durst dislike his reign, and, me preferring,

    His utmost power with adverse power opposed

 

    In dubious battle on the plains of Heaven,

    And shook his throne. What though the field be lost?

    All is not lost-the unconquerable will,

    And study of revenge, immortal hate,

    And courage never to submit or yield:

    And what is else not to be overcome.

    That glory never shall his wrath or might

    Extort from me. To bow and sue for grace

    With suppliant knee, and deify his power

    Who, from the terror of this arm, so late

    Doubted his empire-that were low indeed;

   That were an ignominy and shame beneath

This downfall; since, by fate, the strength of Gods,

   And this empyreal substance, cannot fail;

Since, through experience of this great event,   

In arms not worse, in foresight much advanced,   

We may with more successful hope resolve

    To wage by force or guile eternal war,   

Irreconcilable to our grand Foe,   

Who now triumphs, and in the excess of joy

    Sole reigning holds the tyranny of Heaven."

 

...................

    hieman Miltonia hänen omalla kielellään ja ilmaisuillaan... pois se että yrittäisin kääntää!

    tästä näkee tekstin valtavan voiman mutta myös sen, että ei tämä Käärmelle mikään huvimatka yödiskoon ole alkuperäisessä tekstissä.    teatteriväki tekee omia tulkintojaan. 

    As far removed from God and light of Heaven

    As from the centre thrice to the utmost pole.

    Oh how unlike the place from whence they fell!

 

    John Miltonin Kadotettu paratiisi ei ehkä samalla tavalla kiehdo aikamme ihmistä, koska se on uskonnollista runoutta, joka juurtuu syvälle Raamatun perintöön.

   Monet aikamme Euroopan kulttuuri-ihmiset eivät niin uskonnosta perusta.    mutta niille, joita kristinusko on lähelleä, Kadotettu paratiisi rikkaine kielikuvineen ja aikansa hengellistä elämää ja uskon maailmaa kuvaavana voi itse asiassa olla aikamoinen elämys.    

Yrjö Jylhä käänsi teoksen 1933 mutta alkutestissä on tietenkin oma tehonsa.

    Joku sanoi mielenkiintoisesti, että Milton on kristitty, mutta Saatana on teoksen mielenkiintoisin hahmo.

    siteeraamani kohta Kadotetun paratiisin alusta tukee tuota ajatusta.

    "John Miltonin (1608 - 1674) eepos on kommentti aikansa moraaliseen hätään. Vanheneva ja

silti voimantuntoa uhkuva Milton oli tullut sokeaksi ja saneli Paradise Lost -teosta tyttärelleen seitsemän vuotta. Hän tiesi laativansa pääteostaan ja ratkaisevaa kommenttiaan tästä maailmasta."

(ref)