olen vakuuttunut, että Haydnin oratorion auringon nousun hymni
teki syvän vaikutuksen Ludwig van Beethoveniin.
Mieleen tulee Beethovenin
kuolematon "Jumalan kunnia luonnossa", jossa laulaja saa revittää ääntänsä
urkujen säestyksellä niin paljon kuin kykenee. Beethovenin sävellys alkaa auringon ylistyksellä.
Muinaisesen Lähi-idän
suurten kulttuurien yhteisenä piirteenä oli auringon, kuun, planeettojen ja
tähtien palvonta jumaluuksina. Egyptin faarao oli aurinkojumalan poika ja suuri
oli Babylonin Ishtar!
Kutsumme planeettoja
yhä roomalaisten jumaluuksien nimillä, Mars, Jupiter, Venus.
Voittamaton aurinko,
Solus invictus, oli Konstantinus Suuren lempijumala
ja hän asetti kristillisen joulun ajankohdaksi aurinkojumalan
juhlan Roomassa.
Näistä kaikista
poiketen juutalainen luomiskertomus Raamatun alussa kertoo, että myös mahtava aurinko,
kuu ja tähdet ovat Jumalan tekemiä ja Hän tuntee niistä jokaisen
nimeltä.
neljäs päivä päättyy
Oratorion ensimmäinen
osa päättyy neljänteen luomispäivään.
Haydnia kuunnellessa
ei voi välttyä vertaamasta häntä Mozartiin.
Monet musiikkialan
ihmiset ovat kirjoittaneet, ettei Haydn yllä Mozartin tasolle vaan jää toiseksi.
Olen samaa mieltä. Mutta ei se mitään.
Ei kukaan muukaan
säveltäjä yllä, ei entiset eikä nykyiset
Sait minut hetkeksi
huolestumaan Adolfin musiikkimausta.
Hitlerin hovisäveltäjä,
Sieg Heil! huudon kehittäjä, sitten USAhan paennut ja ystävänsä presidentti Rooseveltin
kanssa natseja vastustanut Ernst Hanfstaengl kertoo:
Hitler ei voinut saada kylläkseen Wagnerista,
Hanfstaengl soitti hänelle Tristan ja Isoldea satoja kertoja. Meistersinger lohdutti
häntä ja Adolf osasi Lohengrin ulkoa.
Wagnerin ohella Fuhrer
kuunteli muitakin, Giuseppe Verdi, eräät Frederic Chopinin teokset, Richard Strauss,
Edward Grieg, Frantz List.
Mutta Suuri Johtaja
ei voinut sietää Bachin, Händelin, Mozartin, Beethovenin eikä Brahmsin musiikkia eikä Haydnia
tuon kun luin, huokasin
helpoituksesta, ei jorma siis ainakaan tarkoita, että natsit olisivat
oratorio Luomista kuunnelleet
oratoriossa annetaan
ihmiselle, Jumalan kuvalle, liian kuninkaallinen
arvo, jotta se hänen Pimeyttään miellyttäisi.
http://theovergrownpath.blogspot.com/
2006/05/hitlers-court-composer-was-harvard.html
ei varmaankaan ole
olemassa abstrakteja musiikin mittapuita, maut ovat
kulttuurisidonnaisia ja muuttuvat. Bach jäi vuosikymmenksi muodista, Mozartilla
oli liikaa nuotteja jne.
minulle on vasta
viime vuosina muodostunut käsitys, että ainoastaan Wolfgan Amadeus Mozartin musiikki
tavoittaa tietyn - jos ei platonisen niin pythagoralaisen musiikin ihanteen.
tuo ei ole kenellekkään
uhkaava ajatus, sillä eihän ole mitään merkitystä, mitä meikäläinen ajattelee. ja
kuuntelen sujuvasti monenlaista. luulen
että vain joku, joka itsekin kuuntelee Mitridate re di Ponto yhdeltä istumalta läpi
voinee ymmärtää, miksi olen tämmöinen jääräpää Mozartin kanssa.
maku muuttuu iän myötä, vielä joku vuosi sitten olisin viimeistään
toisen resitatiivin kohdalla sulkenut toosan ja lähtenyt tekemään jotain mielekkäämpää..
.
toistan vielä, että
hyvin tiedän ärsyttäväni absolut mozartillani ja kritiikkisi osuu aivan kohdalleen. minun ainoat puolustajani ovat lehmät. soitettiin
niille mitä klassista tai nykyistä tahansa niin sen kun vaan. mutta Mozart sai ne
lypsämään paremmin!
Pelkkä Haydnin Luomisesta lukeminen ei paljon kostuta, sitä
pitää kuunnella libretton kanssa. niin että
heitetään CD päälle, voluumi korkealle ja sitten aurinkohymni.
sieltä tulvii riemullista
ja vapauttavaa valoa talviyön pimeyteen
Jumala on tehnyt kaiken
niin hyvin, että se on hyvää Hänen omasta mielestäänkin - jumalallisen
hyvää!
oratorion toinen
osa kertoo elollisen luonnon luomisesta mereen, maalle ja ilmaan ja kaiken huippuna
luomakunnan kruunun, ihmisen luomisesta.
Adamin ja Eevan
luomisesta kerrotaan II osan lopulla. Sävellys voi olla viimeinen, jonka Haydn kuuli
eläessään.
Napoleonin armeijan
upseeri halusi kunnioittaa mestaria ja lauloi hänelle "Mit Würd' und Hoheit
angetan" muutamaa päivää ennen tämän kuolemaa vuonna
1809.
Näin upeasti laulettiin,
ranskalainen upseeri hienossa takissaan ja poleteissaan, miekka vyöllä, suorassa
asennossa. Haydnin nerouden tajuten.
Herra piti näin
huolta vanhasta ja sairaasta palvelijastaan, joka polvillaan oli aloittanut jokaisen
aamun tätä suurteosta säveltäessään.
Tykkien jyskyessä
Wienissä ja sodan kauhujen keskellä vihollisen kunnianosoitus mestarille on ollut
melkoinen tapaaminen. Musiikin kansalliset rajat ylittävää voimaa!
Haydnin rukoukset
kuultiin ja yht'äkkiä oli suuri joukko taivaallista sotaväkeä laulamassa maalaiskylän
pojan, Franz Josef Haydnin kanssa Gloria Gloria Gloria in excelsis
Jumalan ja Kristuksen
luona tuo ylistyslaulu ei koskaan lakkaa
kunpa pääsisimme sinne
mekin Jumalan pyhien kanssa soittamaan ja laulamaan!
No comments:
Post a Comment