Johdantotekstiä

Oratorio Luominen- kieli
- kielen ymmärtäminen on hyvin tärkeä seurata librettoa ja ymmärtää ainakin suurin piirtein, mitä solistit ja kuoro laulavat. Tekstit näet ovat otsikoita Haydnin musiikillisille kuville. Säveltäjä visualisoi aiheita ja koettaa antaa kuulijoille musiikin keinoin vaikutelmia.  kun puhutaan linnuista, kuulemme linnun laulua, hevosista puhuttaessa hirnuntaa ja kaaoksesta puhuttaessa utuista tyhjyyttä. 

käyttäisin ehkä sanaa "onomatopoieettista musiikkia". 

"sana tulee semantiikkaan kreikan onomatopoiesis, luonnonääntä muistuttava tai jäljittelevä sana tai sanonta.
Suomen kielessä ammua, hohottaa, hauva, kolke, kumista, raksua, sihistä. Myös huudahdus tai ilmaus, joka matkii luonnonääntä, mutta ei sinänsä tarkoita mitään esinettä tai asiaa (esimerkiksi kukkokiekuu, hups)."

(ref) 

    käytän saksaa koska englantilaisen version kieli on sen tasoista, että oratorio esitetään nykyään usein englantilaisellekin yleisölle saksaksi...

    Oratorio Luominen - libreton sisältö

    libretton ymmärtäminen on erityisen tärkeää teoksen hengellisen sanoman vastaanottamiseksi.
    kyseessä ei ole vain kauniista klassisesta musiikista nauttiminen, vaan tapa kuunnella Jumalan Sanaa.    

Raamatun tekstit sekä monet Miltonin Kadonneeseen Paratiisiin pohjautuvat runot antavat monenlaista ajattelemisen aihetta.

    Valistusajalla vallitsi järkeisusko, rationalismi ja vankka usko ihmisen hyvyyteen. Ranskan vallankumous oli parhaillaan menossa (1789 - 1799)

    Teos ei ole Bachin h-molli messun tavoin syvällisesti Golgatan juurella. Se kertoo iloisesti ja suorastaan lapsenomaisesti Jumalan kunniasta luonnossa.

    Taustalla on itävaltalaisen maalaiskylän pojan vilpitön ja vankka usko Jumalaan. Sen tähden Luominen koskettaa niin lapsia kuin aikuisia välittömyydellään ja aamunraikkaalla

tuoreudellaan.    Oratorio Luominen kertoo ajasta ennen syntiinlankeamusta. Ajasta, jolloin Jumala katsoi, ja kaikki oli hyvää.

 

    Luominen - teologinen näkökulma

    Haydn oli jo paljon maailmaa nähnyt säveltäessään paroni van Swietenin libretton.

    minun on vaikea uskoa, että hän olisi ollut sinisilmäisesti ihmisen hyvyyteen uskova tomppeli.

    Giljotiinit olivat olleet täydessä vauhdissa 1793-94 ja Robespierre ystävinään sai ainakin 18.000

ihmistä hengiltä. Notre Damessa palvottiin marraskuun 10. 1793 Järjen jumalatarta (siellä valkeissa vaatteissa esiintynyt "jumalatar" kuoli mielisairaalana).

   

    Haydn sävelsi Luomisen kuvaten Jumalan sanalla luotua uutta maailmaa sellaisena, kuin se oli hyvän Jumalan silmissä.

    Mutta voi olla, että hän kätki oratorion loppuun vielä yhden yllätyksen yleisölle. Haydn vihjaa, missä Jumalan luomistyö tulisi kohtaamaan ongelman.

    Aatamin ja Eevan ensimmäinen aaria oratorion lopulla on taivaallisen kaunis duetto. Palaan siihen myöhemmin.

   Mutta he laulavat myös toisen dueton, joka ensimmäiseen verrattuna on jotenkin vastenmielistä

musiikkia. Niin pahasti se ontuu, että joissain oratorion esityksessä se jätetään pois musiikillisista syistä.    Näin tehtäessä tehdään iso moka, sillä musiikin keinoin Haydn osoitti, mikä Paratiisin ihanuudessa enteili huonoa, heti alusta asti.

    Toisen aarian "inhottavuus" ennakoi epäsuorasti tämän pariskunnan toimia kohtapuoleen, joista me kaikki kärsimme.

    Mutta tämä on vain sivuvivahde muuten niin valoisassa ja luomakunnan rikkautta ja kauneutta ihailevassa oratoriossa.